Vaikka teatteri
kiinnostaa enemmän kuin mitkään akateemiset teoriat, välillä kalenteri huutaa treeneille
vaativasti ei ja vaatii Salomen sijaan keskittymään esseisiin. Tästä huolimatta löydän itseni lähes vähintään
joka toinen päivä Itsenäisyydenkadulta täysin ignooraten kouluhommien deadlinet
ja kalenterin avunhuudot isoin teekuppi kädessä ja villasukat jalassa
kuuntelemassa toisten fiiliksiä ja myöhemmin möyrimässä läpi lavan.
Salomen myötä teatterista on tullut toinen koti. Itse
asiassa siitä on tullut ykköskoti. Teatterilla ei kohtaa tyhjiä huoneita vaan
lämpimiä ihmisiä. Itsenäisyydenkadun jääkaapissa on enemmän ruokiani kuin siinä
kodissa, jossa nukun. Teatterilta löytyy salomelaisia, joiden kanssa jakaa
eväät (eli Titus, jolle syöttää jämät). Usein treeneissä väsy väsähtää ja tilalle
tulee tekeminen.
Yhteisöllisyys ja yhteisö eivät ole ainoita syitä, miksi
jaksaa ja innostua joka viikko uudelleen. Onhan möyriminen, hahmon täysi
luominen, siihen tutustuminen ja lavahuomioilu tällä hetkellä aika lailla
parasta, mitä tiedän (torstaitreeneihin
tuotujen keksien ja loppulöllöttelyiden jälkeen tietenkin). On mieletöntä
seurata, miten teksti visualisoituu ja saa siten aivan uusia merkityksiä.
Jokaiseen tekemiseen liittyy turhautumista. Salome todistaa,
ettei edes prinsessoiden elämä ole pelkkää huoletonta tanssia ja helppoa
yleilyä. Jopa prinsessoita voi vituttaa. Välillä Salome on raskas, mutta niin
sen pitääkin olla. Jotta siitä voi olla isosti onnellinen.
-Salomen orja
* Laskukaava
= viikon Salome (~18h) x kuukauden viikot ( 4 kpl ) x treenatut kuukaudet
(joulu-, tammi-, helmikuu = 3 kpl)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti