Salome pyörii kuten maailma itsensä ympärillä

On alkanut neljän päivän harjoitustauko. Palaamme asiaan tiistaina.

Tässä välissä tosin, kun pää on pyörinyt lihatehotuottolan tahdilla jo kolmatta viikkoa ja matala kuume ja väsymys sumentavat nystyröitä ja näkökenttiä, on nyt hyvä sauma pyrkiä palautumaan henkisesti ja fyysisesti sekä prosessoimaan Salomen todellisuutta. Tunteet, suhteet, teemat ja statukset. Siirtymät, asemoinnit, draamankaaret. Kokonaiskuva ja absurdin(kin) maailman tapahtumien ja toimintojen rationaalinen perusteleminen ja kaikki se ääretön, mitä en osaa sanoiksi pukea näinä hektisinä hetkinä vilisevät mielessäni. Tuntuu mahdottomalta eritellä kuulumisia, projektin luomisprosessia saatika analysoida sitä mitenkään kehittävästi niin, että joku hypoteettinen lukija tästä jotain saisi edes irti. Tartun silti härkää sarvista, tai Salomea hartioista (vink_vink.jpg), ja yritän oksentaa jonkinsortin tekstinpurjot luettavaksi.

Enemmän kuin mitään muuta, tulossa on kokonaisuus. Esitys on yksinäytöksinen ja kestää näillä näkymin n. 1 tunnin ja 30-50minuuttia, teemat ovat universaaleja ja ihmisluontoa historiallisesti pikakelauksella katsoen, myös ajattomia. Pääpiirteittäin kaikki ovat jatkuvasti ja samanaikaisesti lavalla. Jokaisella on obsessionsa, jokainen ajattelee ja tuntee, jokainen on ihminen. Mutta tragedian omaisesti, harvan halut toteutuvat ja jos toteutuvat, herää kysymys sokean intohimon hinnasta ja nimenomaan siitä, kuinka sokea ihminen voi omille himoilleen ja haluilleen olla.

Voinkin suositella Salomea jokaiselle sosiaalipornon ja saippuaoopperan kuluttajalle, ihmissuhteet ja vuorovaikutus ovat tässä kokonaisuudessa kaiken kiistämättömässä keskiössä, mutta triplasti kiinnostavampina. Ja pääsetpähän katsomaan jotain ”suhdemässäystä” jossa oikeasti on sisältöä. Sen sijaan sinä, joka et ole Geordie Shore tai Salkkarit-fani, niin aina parempi! Kyseisissä draama-ja reality konsepteissa ei olekkaan mitään nähtävää (tämä nyt oli vaan pakko sanoa).

Olemme kuitenkin vasta niinikään puolivälissä harjoituskautta ja työ on kesken. Me emme tiedä (vielä) mitään. Voimme vain taipua, kuten lusikka matrixissa, ohjaajan tahtoon ja tehdä työtä yhteen hiileen samaan tahtiin puhisten. Tässä välissä haluan kuitenkin kiittää jokaista kanssaähkijää tähän asti jo niin opettavaisesta, haastavasta ja antoisasta matkasta. Vielä kun saamme lavan kokonaisuudessaan meille, vaatteet, musiikit ja valot ja 4 ja ½ viikkoa aikaa punoa lukkihämäkkelin lailla tämä verkko valmiiksi, on jotain hyvinkin mielenkiintoista nähtävää tarjolla Tampereen Ylioppilasteatterilla.

Olkoon tämä tajunnanvirta tässä, en tarkista edes kirjoitusvirheita koska sitä on olla bad ass ja taas on kiire ja pakkaseen on mentävä pyöräilemään. Rauhaa, rakkautta, shalom, slerb ja salomelooni tasapuolisesti kaikille!

- Titus / näyttelijä