Salem Salome!

Viikko on ollut pitkä, ja Salome on tanssittanut meitä lähes sen jokaisena päivänä. Näihin valsseihin on mahtunut niin paljon erilaisia askeleita, että minun täytyy hetkeksi sulkea silmäni, laittaa kehoharjoituksista tuttua utuista musiikkia soimaan ja upota hetkeksi tähän mystiseen pyöritykseen muistaakseni... 

Kaksi liikettä kantoivat viikkoamme vahvimmin: ensimmäisenä lähentyminen. Meistä on ryhmänä alkanut vahvasti muotoutua me. Olemme vaihtaneet keskenämme niin sanoja, ajatuksia, hikipisaroita kuin kyyneleitäkin. Pohdiskelemme ja möyrimme yhtenä kasana. Tässä porukassa on turvallista ja hyvä olla sekä luoda. Saamme jo sen voimalla varmasti jotain suurta aikaiseksi. 

Toisena piirtyy mieleeni se, kuinka näytelmän hahmot ovat moninaisuudessaan alkaneet meille avautua. Hahmot ja niiden väliset suhteet ovat paljon syvempiä kuin voisi ensilukemalta odottaakaan. Ketä kukin pelkää ja arvostaa? Kuka haluaa mitä ja keneltä? Ketä kukin eniten himoitsee? Rakastaa? Jalkani jo vipattavat saada kuljettaa minut syvemmälle Salomen maailmaan – niin moniulotteinen se ihmisineen on! Näin on niin näytelmässä kuin sen luovassa porukassakin. Haluan selvittää nämä arvoitukset! 

Menetyksiä. Vahvistuksia. Loistavia ja koskettavia harjoituksia. Kauniita hetkiä. Kasvua. Hikeä. Tunteita. Naurua ja itkua. Lämpöä ja kliinisemmänkin keskustelun kajoa. Pulssi näyttää vuoristorataa. Lieneekin siis aika laittaa nämä mielikuvituksen joskus verenkin punaiset tanssikengät hetkeksi naulaan ja levätä. Hyvää joulua, rauhaa ja rakkautta! Tämä villi matka jatkuu tammikuussa! 

Sonja / näyttelijä (Jokanaan)

Yhteisö

Opiskelen draamakasvatusta, ja yksi ohjaukseni lähtökohdista on alusta asti ollut yhteisöllisyys. Halusin kasvattaa yhteisöllisyyttä Salomen varsinaista työryhmää laajemmalle ja pyysin mukaan opiskelutoverini opettaman ilmaisutaidon ryhmän. Tämä Pohjois-Hervannan koulun yhdeksänsien luokkien ilmaisutaidon ryhmä, eli Salomen kummiryhmä, pääsee seuraamaan Salomen harjoituksia ja osallistumaan Salomen teemoja tai työtapoja käsittelevään työpajaan myöhemmin harjoituskauden kuluessa. Mutta antaa ”kummilasten” itsensä kertoa tunnelmiaan lukuharjoituksista maanantailta 16.12.

Paula / ohjaaja

PS. Onnea Terolle, mun mussunmässynmössykälle <3

Ei mikään pikkuötökkä

Pari viikkoa sitten ilmaisutaidon tunnilla sain kuulla, että pääsemme osaksi. TampereenYlioppilasteatterin näytelmää. En tiennyt, mitä tulemme edes tekemään, saatikka mihin näytelmään. Kun sitten seisoimme pihalla, minulle kerrottiin, että näytelmä on Salome. Jotain olin näytelmästä kuullut, mutta lähinnä mieleeni tuli Muumipeikko ja Taikatalvi-kirjan pikkuötökkä. 

Teatteriin astuessani ensimmäinen ajatukseni oli: ”Ihana.” Tunnelma oli lämmin ja avoin. Teimme ensin pienen esittelykierroksen. Sen jälkeen menimme saliin seuraamaan lukuharjoitusta. Ja se jos mikä oli mielenkiintoista. Vaikka lukuharjoitus olikin vasta toinen laatuaan, hahmojen luonteet avautuivat minulle. Käsikirjoitus oli loistava. Näyttelijöiden tulkinnat hahmoista olivat upeita. Pidin heti alussa Nuoren syyrialaisen/kapteenin ja Herodiaan palvelijan kuupuheista. Jokanaanin rooli oli mainio.

Jään innolla odottamaan seuraavaa kertaa. 

Iia / kummilapsi

Oli hauskaa.

Olin käymässä tiistaina Tampereen Ylioppilasteatterissa. Mukanani oli ilmaisutaidon opettaja sekä ystäväni, joka on myös valinnaisessa ilmaisutaidossa. Meidän ilmaisutaidon ryhmäläisiä piti tulla enemmänkin, mutta kaksi oli kipeänä ja yksi ei vain päässyt paikalle. Teatteri oli mielestäni tosi hieno ja upea. Pääsimme esittelykierrokselle ja vanhat teatterin tilat olivat hienoja.

Saimme seurata heidän harjoitustaan, he kävivät repliikkejä toista kertaa läpi. Heidän näytelmänsä oli erityisen kiinnostava ja mielenkiintoinen. Näytelmä oli myös erilainen kuin normaalit näytelmät. Oli tosi hauskaa seurata heidän repliikkienlukuaan, vaikka näytelmä olikin mielestäni aika pitkä. En ollut kuullut Salomesta, ennen kuin opettaja kertoi, ja mielenkiintoni heräsi silloin. Huomasin harjoituksissa, että näytelmä oli myös hauska vaikka dramaattinenkin.  

Olimme vähän reilu tunnin Ylioppilasteatterissa ja aika kului nopeasti seuratessa kiinnostavaa harjoitusta. Sanoimme harjoitusten jälkeen mielipiteitä ja kysyimme kysymyksiä. Nuoren syyrialaisen/kapteenin näyttelijä oli mielestäni tosi hyvä. Hänellä oli mielestäni hyvä ääni, joka kuului selvästi kaikkialle. Jokanaan näyttelijä oli myös hyvä, aivan mahtava. Hän sopi rooliin tosi hyvin ja hän toi lisää eloa näytelmään. Hänen äänensä oli tosi ihana ja täydellinen rooliin. Kaikki näytelmän hahmot olivat hyviä ja kiinnostavia. Odotan innolla seuraavaa harjoituskertaa, jota pääsemme seuraamaan. Haluan tietää, miten pari kohtausta toteutetaan, varsinkin päänkatkaisu-kohtaus. Minulla oli siis todella hauskaa ja oli kivaa seurata harjoitusta.

Roosa / kummilapsi

SunnuntaiSalomesurinaa

Sunnuntai 15.12.2013. Pitkä, nopea, uuvuttava, voimauttava, fyysinen, psyykkinen. Kuuden tunnin mittaisissa treeneissä tapahtui niin paljon, että illalla oli vaikea nukahtaa kun kaikki harjoitteet ja niistä syntyneet ajatukset vain surisivat päässä. Pitää varmaan opetella joku rauhoittumistekniikka itsensä nollaamiseksi aina rankan päivän jälkeen. 

Mikä päällimmäisenä jäi mieleen koko treenipäivästä oli huomio siitä, kuinka Salome-työryhmä on aivan kuin huomaamatta... ryhmäytynyt. Kaikkien jäsenten välillä löytyy luottamusta ja jokaisen kanssa pystyy työskentelemään todella vaivattomasti vaativissakin harjoitteissa. Ketään tai mitään ei tarvitse jännittää. Helpottavaa, että homma toimii näin hyvin jo harjoitusperiodin alkuvaiheessa. Oletan, että edessä on siis vielä paremmat kaksi kuukautta.

Ja mitä niistä harjoitteista jäi käteen? NIIN PALJON AJATUKSIA! Tunnetila ei tarvitse sanoja löytyäkseen. Näyttämöväkivalta on vahvasti koreografioitua. Fyysisyys. Silmät kiinni liikuttaessa aistii tilan herkemmin. Istuma-asento. Sukupuoliroolit, onko totta että suurin osa naisista istuu jalat ristissä julkisilla paikoilla.......?

Tästä on hyvä jatkaa.

Wilma / näyttelijä

Tanssi minulle Salome!

Nimipäiväsankarin riehuessa ulkona tänä pahanonnen päivänä, on hyvä vetää jalkaan Salomen nimikkovillasukat, juoda kuppikaupalla teetä ja palata ajatuksissa kolme ja puoli vuotta taaksepäin. Asuin silloin Englannissa. Kuumana, toukokuisena lauantaina matkustin junalla Petersfieldistä Guilfordiin (vähän sama kuin matkustaisi Toijalasta Hämeenlinnaan) vain nähdäkseni Yvonne Arnaud Theatressa Oscar Wilden Salomen. Kokemusta on mahdoton kuvailla, mutta vieläkin juoksee kylmät väreet pitkin selkää. Siitä asti Salome on minulle tanssinut.
 

Kun lähdin Englannista, sain pomoltani läksiäislahjaksi Oscar Wilden kootut teokset. Salome oli siellä, kansien välissä, sivulla 298 ja sain viedä Hänet kotiin. Kun nyt loka-marraskuussa suomensin ja sovitin Salomea, kootut avautui Salomen kohdalta itsestään, ei antautuen, mutta anteliaasti.

Minulle Salome ei ole vain sen nimihenkilö, Juudean prinsessa, tai Oscar Wilden yksinäytöksinen tragedia. Minulle Salome on sen henkilöt, jotka äärimmäisesti tuntien ajautuvat äärimmäisiin tekoihin. Salome on suhteiden ja hierarkioiden verkko, jossa sen henkilöt räpiköivät henkensä hädässä saamatta kukaan täyttymystä tarpeelleen tulla rakastetuksi. Ja nyt, harjoitusten jo alettua, Salome on sen työryhmä. Se hengittävä, liikkuva, luova, tunteva, ja koskettava joukko, joka jakaa kanssani tämän tanssin.

Paula / ohjaaja

Jälki paperilla

Ensimmäiset lukuharjoitukset ulkoasunsuunnittelijan silmin.

Katja / Graafikko