Viikko on ollut pitkä, ja Salome on tanssittanut meitä lähes sen
jokaisena päivänä. Näihin valsseihin on mahtunut niin paljon erilaisia
askeleita, että minun täytyy hetkeksi sulkea silmäni, laittaa
kehoharjoituksista tuttua utuista musiikkia soimaan ja upota hetkeksi
tähän mystiseen pyöritykseen muistaakseni...
Kaksi liikettä kantoivat viikkoamme vahvimmin: ensimmäisenä
lähentyminen.
Meistä on ryhmänä alkanut vahvasti muotoutua me. Olemme vaihtaneet
keskenämme niin sanoja, ajatuksia, hikipisaroita kuin kyyneleitäkin.
Pohdiskelemme ja möyrimme yhtenä kasana. Tässä porukassa on turvallista
ja hyvä olla sekä luoda. Saamme jo sen voimalla varmasti jotain suurta
aikaiseksi.
Toisena piirtyy mieleeni se, kuinka näytelmän hahmot ovat
moninaisuudessaan alkaneet meille avautua. Hahmot ja niiden väliset
suhteet ovat paljon syvempiä kuin voisi ensilukemalta odottaakaan. Ketä
kukin pelkää ja arvostaa? Kuka haluaa mitä ja keneltä? Ketä kukin eniten
himoitsee? Rakastaa? Jalkani jo vipattavat saada kuljettaa minut
syvemmälle Salomen maailmaan – niin moniulotteinen se ihmisineen on!
Näin on niin näytelmässä kuin sen luovassa porukassakin. Haluan
selvittää nämä arvoitukset!
Menetyksiä. Vahvistuksia. Loistavia ja koskettavia harjoituksia.
Kauniita hetkiä. Kasvua. Hikeä. Tunteita. Naurua ja itkua. Lämpöä ja
kliinisemmänkin keskustelun kajoa. Pulssi näyttää vuoristorataa.
Lieneekin siis aika laittaa nämä mielikuvituksen joskus verenkin
punaiset tanssikengät hetkeksi naulaan ja levätä.
Hyvää joulua, rauhaa ja rakkautta!
Tämä villi matka jatkuu tammikuussa!
Sonja / näyttelijä (Jokanaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti