Valoa

Näyttelijät ovat päässeet jo mukavasti mukaan Salomen luomisprosessiin niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja harjoitus- sekä esitystilan pian vapautuessa skenoporukkakin pääsee tähän virtaan mukaan. Plaria on luettu, alkupään harjoituksissa tuli käytyä pari kertaa toiveissa nähdä ja tuntea tekijäporukan tekemisen meininki, palavereja on pidetty muutama mutta hihojen kääriminen ikään kuin antaa odottaa itseään. Salomen näyttelijöihin ja muusikoihin törmättyäni harjoitusten jälkeen arvaan, että harjoitukset ovat olleet intensiivisiä. Syvällisiä. Plarin luettuani ja ohjaajalta ympäristöön liittyvät kuvaukset kuultuani tuntemukseni Salomea kohtaan ovat olleet jännittyneen kiinnostuneita. Alkuperäinen teksti puetaan sellaisiin vaatteisiin, valoihin ja lavasteisiin joita en osannut odottaa mitenkään, mikä tarkoitti tekstistä ensi kertaa saamieni ideoiden heittämistä suoraan romukoppaan jo lähtöruudussa. Sehän ei haittaa, sillä valoporukassa on onneksi useampi käsipari valoa tuomassa. En vain olisi niin varma siitä, että valo toisi toivoa tai lämpöä pimeyteen tässä tapauksessa.

Odotan kovasti toimeen tarttumista, sillä Salome on ensimmäinen kerta kun pääsen ideoimaan valaistusta teatterilavalle. Onneksi en ole yksin ja aion imeä niin paljon oppia, tietoa ja kokemusta itseeni kuin mahdollista. Edessä on runsaasti kiipeilyä valoja asetellessa, tilanteiden toimintaan mukautumista, suunnittelua, lennosta syntyviä ideoita ja yhdessä luomista. Eniten odotan uuden tekniikan opettelua ja hallintaa, sillä valokalustoon tutustuessamme löysimme käyttöömme sen verran lupaavan arsenaalin että sormet ja aivonystyrät suorastaan syyhyävät päästä toimeen.

-Miika, valosuunnittelutiimi