Kudoin ohjaajalle edellisen yhteisen prokkiksemme aikana villasukat. Lämpimät, jotta keskitalven tulevat harjoitukset sujuisivat lämpimin jaloin. Silmukka silmukalta sidoin itseni Salomeen. Salome, salome, salome... Kuuntelin ohjaajan fiiliksiä, tunnelmia ja ajatuksia. Imin itseeni vaikutteita. Kävin lukureeneissä kuunteluoppilaana. Tapasin muun työryhmän. Tarkkailin ja katselin. Tallensin lyijykynällä liikkeitä ja asentoja paperille. Katselin lisää... Kunnes olin katsellut tarpeeksi ja aloin piirtämään, ja kuten yleensä piirtäessäni, kuuntelin samalla musiikkia. Lana del Reyn Young and beautiful-kappaleen aikana piirsin tytön.
Ja kaikki lähti liikkeelle, vaan kappaletta ei voinut enää vaihtaa. Uudestaan ja uudestaan: Young and beautiful. Vielä, vielä ja vielä...
Tottakai perinteiset työvaiheet "mä en osaa mitään"-itsesäälistä, "Jes! Tästä tulee upea!"-itseluottamukseen käytiin läpi projektin aikana. Myös turhautumiset ajanpuutteeseen ja siihen kuinka työt ja velvollisuudet haittaavat luovaa prosessia olivat tuttuja tunteita.
Vaan jostain se aina tulee. Se tunne sisimmästä, että nyt lähtee. Kynä käteen ja piirtämään. Ja siihen on vain luottaminen. Se tulee, kun on tullakseen. Ja joka kerta on vain heittäydyttävä mukaan. Luottaa siihen, että kyllä se tulee... Tälläkin kertaa.
Katja / Graafikko
Hei kaikille Salomelaisille ja erityisesti Katjalle.
VastaaPoistaOlen seurannut Teitä aktiivisen epäaktiivisesti ja minua aina ilahduttaa lukea kuinka projektinne etenee. Katjalle mitä suurin kiitos sanoista:
"Vaan jostain se aina tulee. Se tunne sisimmästä, että nyt lähtee. Kynä käteen ja piirtämään. Ja siihen on vain luottaminen. Se tulee, kun on tullakseen. Ja joka kerta on vain heittäydyttävä mukaan. Luottaa siihen, että kyllä se tulee... Tälläkin kertaa."
Olen keskellä luovaa prosessia ja nuo sanat antavat minulle voimaa. Kyllä se tälläkin kertaa tulee.
Kiitos.
Tessu aka Tiian sisko
Kiitos kauniista sanoistasi! -Katja
Poista