Salome on ollut uusi matka tuntemattomaan. Uuteen näytelmään tutustuessa ja siinä matkatessa mukaan tarttuu paljon uutta tietoa, tarinoita, paloja historiasta, näkemyksiä elämästä ja ihmisistä. Ymmärtää, miksi roolihenkilö toimii niin kuin toimii. Ymmärtää, mutta ei välttämättä hyväksy.
Matkan alussa opetellaan tekstiä. Kerätään faktoja siitä, mitä näytelmäkirjailija on keksinyt kirjoittaa. Opetellaan roolihenkilön vuorosanat, kielelliset ilmaisut, joita hän käyttää. Kun käynnistetään kohtausharjoitukset, aloitetaan varsinainen työ. Tutkimusmatka siihen, miksi roolihenkilö sanoo juuri ne sanat ja juuri tässä kohtaa. On opeteltu mitä hän sanoo, nyt selvitetään, mitä hän ajattelee ja tarkoittaa sanoillaan.
Olen usein selittänyt oman näkemykseni siitä, miten ihmeessä näyttelijät oppivat niin valtavan määrän tekstiä ja muistavat sen kaiken lavalla. Kun hämmästelijä saa vastauksekseen sen, että vuorosanojen opettelu on prosessin helpoin osio, hämmästys suurenee entisestään. Kyse on vain kärsivällisyydestä ja tahdosta, aikeesta oppia haluamansa. Puhuttaessa roolityöstä, siitä miten keksitystä henkilöstä saadaan todentuntuinen, käsitellään jo hieman monimutkaisempaa asiaa. Jos katsoja uskoo, häntä on huijannut se, joka on huijannut ensin itseään. Näyttelijän on uskottava siihen, vaikka syvällä sisimmässään tietää, ettei se ole totta. Näytelmän maailmaan on astuttava sisään. On huijattava itsensä uskomaan voidakseen huijata muita.
Se, että kohtauksiin saadaan toimintaa ja sanoille merkityksiä vaatii näyttelijöitä, jotka uskaltavat. Uskaltavat ehdottaa, epäonnistua ja tehdä päättömiltäkin tuntuvia asioita. Roolihenkilön tekemiset voivat tuntua näyttelijästä itsestään älyttömiltä, mutta niitä oppii ymmärtämään kuin matkaa harjoituskauden aikana omasta itsestään kohti roolihenkilön syvintä olemusta. Se on löydettävä, jotta huijaus on uskottava.
Salomen tekeminen on kohtausharjoitusten ja itse esityksen työstämisen lisäksi myös paljon muuta. Treenien aluksi se on kahvia ja teetä, kuulumisten vaihtamista, punaisia tyynyjä ja kosketuksia. On musiikki, heilumista, kävelyä tilassa, kohtaamisia ja hengittelyä. Tekemisen väliin mahtuu paljon vessataukoja ja eväiden syömistä, kahvipannullisen keittämistä ja teeveden kiehuttelua. Lopuksi ollaan yhdessä, hellitään hetki ennen kotiinlähtöä. Ollaan silmät kiinni ja etsiydytään tilan reunoilta keskelle kasaksi. Ollaan kontaktissa toisiin silmäluomien painuessa kiinni, halataan ja silitetään. Muodostetaan kampanisu ihmisistä ja hierotaan äänillä.
Salome on näyttelemisen lisäksi myös täynnä rakkautta. Sitä, että opitaan luottamaan muihin lavalla. Tiedetään, ettei siellä olla yksin ja hommaa tehdään yhdessä. Parasta tunnetta ei näyttelijänä sittenkään saa harjoituksissa siitä, että onnistuu itse. Parhaan fiiliksen saa siitä, kun on antanut toiselle impulssin, jonka avulla hän on saavuttanut jotain.
Kameralle on tallentunut pieniä hetkiä alkuvuoden harjoituksista.
SALOME
Riikka/Salomen orja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti